24.1.11

Induktiivinen oppiminen


Lainaus Larry Ferlazzolta:

I’m a big fan of inductive learning — the idea of providing examples so that students discover the concept or rule (in a scaffolded way) instead of the teacher providing the concept or rule and having students implement them (deductive learning).
suomeksi suurin piirtein:

Olen induktiivisen oppimisen suuri kannattaja - siinähän on kyse oppimisesta esimerkkien tuottamisesta, joiden avulla opiskelija keksii itse säännön (kiertoteitse) sen sijaan, että opettaja antaa yleisen säännön ja laittaa opiskelijat tekemään säännön mukaan (deduktiivinen oppiminen).

Minun käsittääkseni deduktiivinen oppiminen on ns. katederioppimista, luennointia, jolla on etunsa. Itsekin tykkään kuunnella hyviä luennoijia ja herättäähän sekin parhaassa tapauksessa aivotoimintaa ja edistää oppimista, mutta induktiivinen oppimiminen on löytäjän iloa. Se viittaa siihen, että jokaisen on yhä uudelleen keksittävä tämän maailman säännöt, itse valloitettava kukkulat, mielellään yhteistyössä toisten kanssa.

Ennen oli resurssipulaa, ei ollut aina mahdollista laboratiiviseen työskentelyyn, mutta nyt netti ja tietokoneet ovat mahdollistaneet sen. Parasta on että netin työkalut eivät yleensä maksa mitään, oppimateriaalikin on toistaiseksi ilmaista. Uudistuva media pitää sisällön tuoreena.

Toinen lainaus, johon Larry viittaa:

That two-day course might seem trivial in the face of everything that’s happened since. But it exemplifies what I have always found to be the most effective style of teaching. It left me enthused enough to go off and explore on my own, and it provided just enough instruction that I could do so from a running start. It launched a run of exploration, learning and fun. And this experience is relevant a longstanding debate about the best way to teach children, especially very young ones.
One camp believes that children learn mostly through teaching and direct instruction. The other says that children learn mostly by exploring and figuring things out for themselves. To them, formal instruction is too passive, and makes for children that receive knowledge without engaging with it. On the other hand, people who favour more direct teaching argue that children need more guidance. Leaving them to explore on their own, through so-called “discovery learning”, is inefficient and ineffective. These are, of course, extreme positions and the debate is more subtle. Both approaches have their merits and good teachers face the challenge of finding a happy medium.

Äskeiset videopätkät, joissa intialaissyntyinen kasvatustieteen professori kertoo mielestäni juuri induktiivisen oppimisen eduista ja ihmeellisyyksistä, joka kyllä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.

Ei kommentteja: